Pää vinossa, suu naurussa! Joshua,1, ei turhia vierastele.
- Joshua on kova poika tanssimaan. Yhdessä on jumpattu niin mamboa kuin koneteknoakin. Meillä on rytmi veressä, äiti Helinä Wacklin nauraa. Menoa ja meininkiä riittää muutenkin. Meneillään on muutto uuteen Espoon-kotiin. Osa tavaroista on jo viety ja pehmolelutkin pakattu valmiiksi kasseihin.

Tuon tuosta nuori mies tarjoaa vuoroin kirjaa, vuoroin jumppa-alustaa ihmeteltäväksi. "Tädin kannattaisi nyt keskittyä pelkästään minuun", vekkuli ilme kehottaa. On Joshualla kiukkupäivänsäkin.
- Minulla on nyt myös toinen huomionkohde, joten Joshuan pitää välillä osoittaa mieltään. Mutta sehän on vain tervettä, Helinä nauraa. Muutto uuteen kotiin, kihlatun luokse, on ihana onni raskaan vuoden jälkeen.

Iloa ja suurten muutosten varjoa

Reilu vuosi sitten Helinän elämässä tapahtui suuria asioita lyhyessä ajassa. Raskaus, avoero ja työn menettäminen ovat kaikki jo yksistäänkin isoja asioita. Tultuaan raskaaksi Helinä vaihtoi työpaikkaa. Järkytyksekseen hän kuitenkin joutui irtisanotuksi uudesta työstään.

- Mieleni oli maassa ja hain psykologilta apua jaksamiseen. Alakuloon toi onneksi valoa ihana vauva. Ensimmäiset viikot perheenä olivat Helinälle onnellista aikaa.
- Aluksi koin olevani riittävän hyvä. Minulle riitti se, että olin lapsen lähellä ja hoidin häntä. Sitten väsähdin enkä muistanut levätä.

Arjen pyörittäminen tuntui todella raskaalta. Parisuhde oli alkanut kärsiä jo raskausaikana ja kaaoksen seassa se rakoili entisestään.
- Vanhemmaksi kasvaminen tuotti kipuja meille molemmille. Lopulta elin vain vauvalle ja hyväksyin sen, että annoin itsestäni enemmän kuin pystyin antamaan.
Hyvinä hetkinä Helinä lauloi Joshualle vaippoja vaihtaessaan. Huonoina hetkinä vauva vain huusi.
- Mietin, että tätäkö tämä on, eikö tämä ikinä lopu? Kaikki oli pelkkää harmaata.

Enkö olekaan hyvä äiti?

Helinä huomasi, että äitiys ei ollutkaan niin ihanaa kuin muut olivat kertoneet. Samalla häneltä katosi kyky nauttia elämästä. Vauva-aika kului enimmäkseen neljän seinän sisällä. Joshua oli lähes vuoden ikäinen, kun Helinä jaksoi viedä hänet ensimmäistä kertaa puistoon.

- Kun kerran menin kauneushoitolaan, tunsin syyllisyyttä siitä, että en tuntenut syyllisyyttä. Hetken aikaa Helinä kävi Joshuan kanssa joogassa, mutta kun poika rupesi liikkumaan, täytyi harrastus jättää.

- Kun Joshua huusi, tunsin suunnatonta raivoa. Mietin mihin seinään hänet heittäisin. Pelkät ajatukset säikäyttivät.
Helinän mielikuvissa hyvä äiti on rakastava, lämmin ja ymmärtävä.
- Itse tunsin olevani välinpitämätön tai julma äiti. Kun Joshua hymyili, mietin hyväksyykö hän minut, jos en voi hymyillä aidosti takaisin. Ja onko minun pakko rakastaa häntä?

Rippi-isän elämänviisaus helpotti.
- Hän kertoi, että rakkaus lapseenkin on rakennettava. En siis ollutkaan täysin vajaa ihminen, kun en heti kyennyt rakastamaan Joshuaa.

Rakkautta ja raivon tunteita

Helinä ei ensin ymmärtänyt olevansa masentunut. Onneksi neuvolan terveydenhoitaja tunnisti oireet ja ehdotti muiden äitien vertaisryhmään liittymistä.

Aluksi Helinästä tuntui, että muilla asiat olivat paljon huonommin. Sitten hän ymmärsi, että muilla äideillä sentään oli puoliso tukena - eivätkä he sittenkään jaksaneet.
- Tunsin suurta helpotusta, kun sain ryhmässä sanoa tunteeni ääneen. Samalla huomasin, että raivonkin tunteet ovat hyväksyttäviä. Ne vain purkautuivat rakkauden kaipuusta.

Äimä ry:n Äitiyden iloa ja tuskaa -ryhmässä Helinäkin sai tehtäväkseen kirjoittaa itselleen rakkauskirjeen. Hän huomasi kirjoittavansa hellittelysanoja, joita olisi halunnut kuulla. Kun kirje tuli hänelle myöhemmin postissa, se huvitti ja lämmitti.
- Kaikkien pitäisi kirjoittaa rakkauskirje itselleen. Miten voi rakastaa lasta, jos ei ole kosketusta omaan sydämeen? Kuinka voi olla hyvä toiselle, jos ei osaa olla hyvä edes itselleen?

Helinän mielestä nyky-yhteiskunnassa eletään suorituskeskeistä elämää, jossa sydän jää helposti taka-alalle.
- Huomasin, että äitiys ei ole suoritus: elämä ilman tunteita ei ole elämää.
Helinä sai paljon tukea ja myötätuntoa muilta äideiltä, jotka pitävät häneen yhteyttä edelleen.

- Ilman ryhmää en olisi päässyt jaloilleni. Nyt tiedän, että elämä jatkuu ja masennuksesta voi selvitä.
Myös keskustelut oman äidin, sisaren ja ystävien kanssa kantoivat arjessa ja olivat tärkeä turvapilari epätoivon hetkinä.

Luovaa kaaosta

Nyt Helinän ja Joshuan elämässä kaikki on taas kohdallaan.
- Uskon, että elämä kantaa, vaikka edessä on suuria muutoksia. Rakkautta ja märkiä pusuja riittää!
Helinä antaa itselleen luvan nauttia elämästä, vaikka huusholli olisikin sekaisin. Tukea on antanut myös oman isän puolison elämänviisaus.
- Eläkkeellä kyllä ehtii jynssätä. On luonnollista, että kodissa on kaaos, kun lapset ovat pieniä.

Helinä uskoo, että pieni luova kaaos on lapsen kehityksen kannalta jopa parempi kuin supersiisti koti tiukkoine sääntöineen. Voimia ja suurta tukea Helinä saa arkeensa niin kihlatulta kuin hiljentymisestäkin.
- Kaikki muutokset osoittautuivat lopulta kasvunpaikoiksi.